Pikajuna Mongolian... halki kiitää yö jo on

Privet hiilinpölyiset pikkusalakuljettajat!

Nyt kaikki kuulolle! Seuraa matkareportteroiden reportaasi matkasta halki Siperian. Tätähän te ootte kaikki odottanu kokoajan. Ainoo syy miks ootte lukenu ees blogia.

Todistetusti ollaan nyt selvitty kuudesta päivästä junassa kuristamatta toisiamme tai edes riitelemättä. Me pystytään mihin vaan!! Pesäeroja erilaisten ruoka-aineiden kanssa onki sitte tullu vähän enemmän.

Tosiaan viime keskiviikkona hypättiin aamuseiskalta (kuka ees oli vielä hereillä sillo) Trans-Mongolian junaan Pekingin juna-asemalta. Koska nyt on low sweason kokonaiset 4(!!) länkkäriä meijän lisäks. Ne kaikki luriukset kehtas jäädä Mongoliassa jo pois. Länkkäreiden lisäks meitä on viihdyttäny yks intialainen tuore isä (älkää kysykö) ja kiin…eiku siis hongkongilainen pyöräilijä/valokuvaaja- poika. Hienoista maisemakuvista tältä reissulta saatte kiittää nimenomaan tätä kundia (Billa Chan, kuten kuvissakin lukee). 

Meijän elämääkin isompi hytti

Käytävä

Lähtöasema

No mitäs me ollaan tää kuuspäivää tehty? No… Ollaan nukuttu, syöty, luettukirjaa, käyty ravintolavaunussa, juotu, juteltu, mainittiinko jo syöty? Entä nukuttu? Eli siis tylsää ei oo ainakaan ollu :) Tän meijän kolmen hiilen mustuttamat seinät on tullu enemmän ku tutuiks mut ei kyl vältsii tuu kauheesti ikävä… Junahan on siis käytännössä käytännössä tyhjä. Tällähetkellä. Toista se oli ennen Venäjän rajaa.

Päivän nuudeli lounas...yöks

Nyt alkaaki sit reporttereiden varsinainen reportaaasi vaihe: Ollaan todistettu niin räikeetä tavaroiden salakuljetusta ettei todeksi uskois! Jouduttiin melkein itse osaksi sitä ku Mongolialaiset naiset muka lahjotti meille teetä ja aamutossut. Onneks meijän vainunenät haisto heti palaneenkäryä, eikä lähetty tähän peliin mukaan. Tee tungettiin takasin ja tossut luovutettiin Venäjän rajaviranomaisille.

Rajamuodollisuudet istessään oli ku maanjäristyksen jäljiltä, ku Kiinan ja Mongolian rajalla vaunuihin vaihdettiin alustat eri raideleveyden takia. Nutturat tutisi ja sivupeput hölly siinä touhussa. Koko juna vedettii johonkin halliin sisälle ja kaiketi nostettiin ilmaan? Ravintolavaunu vaihtu myös molemmilla rajoille. Meijän suosikki oli ehdottomasti Mongolian ravintolavaunu, vaikka venäläisessä olikin kaikista ilosimmat babushkat.

Kiinalainen ravintolavaunu

Mongolialainen ravintolavaunu

Venäläinen ravintolavaunu (huomaa oikeella lemppari
babuska...okei se on kyl liian nuori babuskaksi mut silti)

Matkattiin tosimonen (ainaki neljän) aikavyöhykkeen ja kolmen valuutan läpi, joten älkää ihmetelkö jos ollaan vielä Suomessaki sekasin kellosta, maasta ja valuutasta. Kysytään varmaan kaupassikin vielä: ”Paljo tää on euroissa?”.  Venäjän puolelle tultaessa aikataulut oli heti Moskovan ajassa (+3GTM), vaikka henkisesti oltiin ja myös ulkomaailma oli vielä lähempänä Pekingin aikaa (+8GTM). Yritä nyt siinä sitte aropa et millon se ravintolavaunu on auki… Ei sillä että me oltais siellä ihan kauheesti vietetty aikaa!

Maisemat: Kiinassa oli selkeesti jo kevättä ilmassa ja kuviteltiin et se on karuu maisemaa…

Mut sit tultiin Mongoliaan. Siel ei ihan oikeeti ollu YHTÄÄN MITÄÄN! Aro muuttu vaan entistä arommaksi ja ihmiset (ne harvat joita nähtiin) pyöreeposkisemmaksi. 

Ei niin yhtään mitään!

Okei, oli siellä kaks telttaa

Venäjän puolella luonto näytti jo aika samalta kuin Suomen luonto talvella. Mut talot ei! Ja ihmiset ei! Baikal olis varmaan upee näky kesällä mut se oli vaa jäässä. Valkosta silmänkantamattomiin.  Muuten kaupungit näytti hyvin Neukulta.

Kuten kuvasta näkyy: Baikal

Perus Suomen talvimaisemaa eikö?

Novosibirskin asema

Neukku...

Eiks ookki magee!!!

Että semmosta. Suositellaan kaikille enemmän ehkä kuitenkin lämpimänä vuodenaikana niin että juna on vähän täydempi. Seuraavat kolme päivää vietetää Moskovassa ja kohta ollaanki jo Suomessa! Kääk! Haleja :)

<3:M&N