maanantai 28. maaliskuuta 2011

Pikajuna Mongolian... halki kiitää yö jo on

Privet hiilinpölyiset pikkusalakuljettajat!

Nyt kaikki kuulolle! Seuraa matkareportteroiden reportaasi matkasta halki Siperian. Tätähän te ootte kaikki odottanu kokoajan. Ainoo syy miks ootte lukenu ees blogia.

Todistetusti ollaan nyt selvitty kuudesta päivästä junassa kuristamatta toisiamme tai edes riitelemättä. Me pystytään mihin vaan!! Pesäeroja erilaisten ruoka-aineiden kanssa onki sitte tullu vähän enemmän.

Tosiaan viime keskiviikkona hypättiin aamuseiskalta (kuka ees oli vielä hereillä sillo) Trans-Mongolian junaan Pekingin juna-asemalta. Koska nyt on low sweason kokonaiset 4(!!) länkkäriä meijän lisäks. Ne kaikki luriukset kehtas jäädä Mongoliassa jo pois. Länkkäreiden lisäks meitä on viihdyttäny yks intialainen tuore isä (älkää kysykö) ja kiin…eiku siis hongkongilainen pyöräilijä/valokuvaaja- poika. Hienoista maisemakuvista tältä reissulta saatte kiittää nimenomaan tätä kundia (Billa Chan, kuten kuvissakin lukee). 


Meijän elämääkin isompi hytti

Käytävä

Lähtöasema

No mitäs me ollaan tää kuuspäivää tehty? No… Ollaan nukuttu, syöty, luettukirjaa, käyty ravintolavaunussa, juotu, juteltu, mainittiinko jo syöty? Entä nukuttu? Eli siis tylsää ei oo ainakaan ollu :) Tän meijän kolmen hiilen mustuttamat seinät on tullu enemmän ku tutuiks mut ei kyl vältsii tuu kauheesti ikävä… Junahan on siis käytännössä käytännössä tyhjä. Tällähetkellä. Toista se oli ennen Venäjän rajaa.

Päivän nuudeli lounas...yöks

Nyt alkaaki sit reporttereiden varsinainen reportaaasi vaihe: Ollaan todistettu niin räikeetä tavaroiden salakuljetusta ettei todeksi uskois! Jouduttiin melkein itse osaksi sitä ku Mongolialaiset naiset muka lahjotti meille teetä ja aamutossut. Onneks meijän vainunenät haisto heti palaneenkäryä, eikä lähetty tähän peliin mukaan. Tee tungettiin takasin ja tossut luovutettiin Venäjän rajaviranomaisille.

Rajamuodollisuudet istessään oli ku maanjäristyksen jäljiltä, ku Kiinan ja Mongolian rajalla vaunuihin vaihdettiin alustat eri raideleveyden takia. Nutturat tutisi ja sivupeput hölly siinä touhussa. Koko juna vedettii johonkin halliin sisälle ja kaiketi nostettiin ilmaan? Ravintolavaunu vaihtu myös molemmilla rajoille. Meijän suosikki oli ehdottomasti Mongolian ravintolavaunu, vaikka venäläisessä olikin kaikista ilosimmat babushkat.

Kiinalainen ravintolavaunu

Mongolialainen ravintolavaunu

Venäläinen ravintolavaunu (huomaa oikeella lemppari
babuska...okei se on kyl liian nuori babuskaksi mut silti)
Matkattiin tosimonen (ainaki neljän) aikavyöhykkeen ja kolmen valuutan läpi, joten älkää ihmetelkö jos ollaan vielä Suomessaki sekasin kellosta, maasta ja valuutasta. Kysytään varmaan kaupassikin vielä: ”Paljo tää on euroissa?”.  Venäjän puolelle tultaessa aikataulut oli heti Moskovan ajassa (+3GTM), vaikka henkisesti oltiin ja myös ulkomaailma oli vielä lähempänä Pekingin aikaa (+8GTM). Yritä nyt siinä sitte aropa et millon se ravintolavaunu on auki… Ei sillä että me oltais siellä ihan kauheesti vietetty aikaa!

Maisemat: Kiinassa oli selkeesti jo kevättä ilmassa ja kuviteltiin et se on karuu maisemaa…





Mut sit tultiin Mongoliaan. Siel ei ihan oikeeti ollu YHTÄÄN MITÄÄN! Aro muuttu vaan entistä arommaksi ja ihmiset (ne harvat joita nähtiin) pyöreeposkisemmaksi. 

Ei niin yhtään mitään!




Okei, oli siellä kaks telttaa


Venäjän puolella luonto näytti jo aika samalta kuin Suomen luonto talvella. Mut talot ei! Ja ihmiset ei! Baikal olis varmaan upee näky kesällä mut se oli vaa jäässä. Valkosta silmänkantamattomiin.  Muuten kaupungit näytti hyvin Neukulta.


Kuten kuvasta näkyy: Baikal

Perus Suomen talvimaisemaa eikö?

Novosibirskin asema

Neukku...
Eiks ookki magee!!!



Että semmosta. Suositellaan kaikille enemmän ehkä kuitenkin lämpimänä vuodenaikana niin että juna on vähän täydempi. Seuraavat kolme päivää vietetää Moskovassa ja kohta ollaanki jo Suomessa! Kääk! Haleja :)

<3:M&N

Sensuuri iski!

Heissan kiinanpalatsikoiranöpönenät!
Galaksit oli selvästi vastaan Balilta poistumista (ei yhtään ihmetellä), koska lento Kuala- Lumpurista Pekingiin oli VAAN vaivaset 7 tuntii myöhässä!! Onneks lentoyhtiö oli järkänny meille ja sadalle muulle sitruunailmeiselle kiinalaiselle hotellimajotuksen. Odotettiin tietysti Four Seasonssii kaksoistornien vierestä mut jouduttiin tyytyyn ihan ok hotelliin 45 minsan päähän niistä torneista. Teatterikiikareilla oli kuulkaa ihan turha yrittää tähystää niitä, damn.
Nennyn mielipiede Kuolasta...
Vihdoin ku päästiin itse Pekingiin niin jouduttiin heti huijauksen uhreiksi taksikuskin toimesta. No se sai ainakin hyvät päivärahat. Velotti varmaan kans sen puhelun englanninkielen tulkille meiltä. Tässä vaiheessa aateltiin et eihän tuol ulkona nyt niiiiiin kylmä oo kunnes karu totuus iski kirjaimellisesti päin naamaa. Mitä hemmettii me oikein kelattiin et lähetään Balilta jääkylmään Pekingiin?? Siel oli ainakin miinus kaks sataa astetta celciusta. Tän näätte kuvista selvästi :) Siis kuinka yököttävää oli laittaa släpäreitten sijasta kokonaiset kengät jalkaa. Ja voi sitä rakkojen määrä hei! Comped vois alkaa sponssaan meitä! Kiitos!
Vaiks Peking oli meille vaan pitstop niin huhheijaa sitä määrää mitä ehdittiin tehä ja nähä. Noh tietysti osana vanhaa kuulantyöntöjoukkuetta (tsihi viittaus suomisitseille vuonna nakki) niin pitihän meijän tehä pyhiinvaellus linnunpesään. Samalta se näytti ku vuonna 2008 :) Ja koska meinattiin ehkä jäätyy henkiltä niin suoritettiin taas pakollinen auditointi mäkkärissä (tähän kohtaan kuuluu syyllisenselittelevä naurunhörähdys).
Oli vähän (!!!!) kylmä.
Ei tullu mitaleita


Virallinen auditointi alkakoon

Ei enää koskaan!


Ja koska vedetään seikkailuja puoleemme kuin siperia jäätä ja lunta niin se ainut kokonainen päivä Pekingissä oli hei aika seikkailu! Päivä alotettiin kevyesti kukonlaulun aikaan pekingiläiseen tyyliin aamuvenyttelyllä (no ei kai ny sentään). Oikeesti lähettiin International Hotellille ostaan junalippuja ja selvittiin sinne kymmenen minuutin kartan kanssa palloilun jälkeen. Miten on niin vaikeeta lukee karttaa? Yritettiin jopa Joye:n tyyliä laittamalla kartta maahan :D Lippujen osto oli sit paljo helpompaa ku odotettiin ja ne makso vähemmän kuin odotettiin. Hintaa idän cooleimpaan pikajunaan kakkosluokkaan tuli vähän yli 400 euroo.
Mites päin tätä karttaa pitikään kattoo?

Jaha, ja aivan selvä...siis tohon suuntaan?
Internatioinal Hotel ja liput kunnossa
Paikallisia :)

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Noh kaikista jännin seikkailu oli nähdä Kiinan muuri ja selviytyä sieltä vielä takasin. Koska reportterit ottaa harvemmin mitään järjestettyjä reissuja niin lähettiin ihan omatoimisesti tomerana kohti Juyogguan (anteeks huono kiinan kielen taitomme) muuripätkää. Hypättiin bussiin ja ei oltain ikinä löydetty perille ilman maailman mukavinta kiinalaista typyy Noraa (nimi muutettu), joka otti meijät suojateikseen. Päästiin perille monen mutkan kautta ja hei tää on hienoin kohta: nähtiin kiinan muuri!!!!! Puuuh oli aika rankkaa kiivetä muurii ylös koska valittiin tietysti se korkeimmalle vuorelle nouseva osuus. Miltsi hyyty 2/3 osan jälkeen ja Nenny vallotti vuoren. Harmi ettei tullu suomen lippuu messiin. Maisemat oli sydämet pakahduttavia. Siinä kun me otettiin kuvia maisemista niin ylläripylläri oltiin ite kotialbumimateriaalia kiinalaisille. Olo oli kuin eläimillä eläintarhassa :) Takasin tulo ois ollu aikas hankalaa ilman Noran kiinaks kirjottamaa lappua jota vaan törkättiin vastaan tuleville ihmisille. Ei hajua mitä siinä luki ( salee et auttakaa noita idiootteja) mut perille päästiin puolen toista tunnin bussimatkan jälkeen. Tässä vaiheessa halutaan sanoo terkkuja vanhemmille, et teijän ei tarvii enää ikinä olla huolissanne meistä koska selvitään ihan mistä vaan :D
Paikallinen enkeli

Kiinnittäkää huomio taustaan!

Oli vähän kirkasta

Rakkauslukkoja <3
Onko pakko jos ei jaksa enää kiivetä?

Photoshop I

Photoshop II

Photoshop III

Maailmanvallottaja I

Maailmanvallottaja II

Mikäs tonttu se siellä on?

Ja tuolta alhaalta kavuttiin...huh!

Miltsi ja kiinalaista tekstiä
Loppuaika vietettiin hamstraten purkkiruokaa (yök), nuudeleita (yöks) ja puuroa. Ehittiin nopeesti käydä tsekkaan myös Taivaallisenrauhanaukio mut homehtunutta(yök) herra Maoo ei kyl käyty kattomassa.
Keskellä Mr. Mao (kun oikeen tarkkaan katsotte)

Taivaallisenrauhanaukio

Nii ja voitteko kuvitella, meijän blogi on kielletty Kiinassa!! Materiaali on selkeesti sensuuria kaipaavaa. Toisaalta ihan ymmärrettävää. Ja suureksi kauhuksemme Facebookkikin oli kiellettyjen sivujen listalla!! Mitä ihmeen vierotushoitoo ne yritti meille? Miltsin Android ei myöskään halunnu toimii, koska yhteys Googleen on ilmeinen. Apple hieroo pieniä, karvasen pulleita käsiään yhteen ja hykertelee.
Ja tiedoks kaikille: me ei syödä enää ikinä mäkkiruokaa, nuudeleita, tonnikalaa purkista, kiinalaisia keksejä eikä venäläistä suklaata!
Toivottavasti Eevuska toi kesän tullessaan takas Suomeen! :) Puss!
<3 M&N

torstai 24. maaliskuuta 2011

Eat Pray Love

Olipa kerran kaukainen paratiisivaltakunta Balin merellä. Toisaalla kolme valtakunnan
kauneinta prinsessaa elelivät omissa norsunluutorneissaan tuntien  sydämissään kaipuuta
seikkailuun tuntemattomaan. He olivat niin kauniita, että prinssit jopa monen meren takaa
saapuivat katsomaan kuultuaan huhun kuvankauniista prinsessoista.  Sanottiin, että heidän säteilynsä sulatti lumet, kosketus oli hento kuin perhosen lento, iho kuin posliinia
(kröhöm..ohhoh eksyttiinkö aiheesta?) ja heidän viehkeytensä vei väkeviltäkin ritareilta jalat alta.
(Joko pointti tuli selväksi? Vai jatketaanko vielä?? Eli jatketaan).  Heidän huultensa
puna huijasi pörriäiset meden äärelle... (okei, okei. Tarina jatkuu.).

Niin se seikkailu. Kukin prinsessoista helli sydämessään yhtä toivetta. Yksi tahtoi kokea
eksoottisten mausteiden tulvan makunystyröillään (eat), toinen tahtoi löytää itsensä
(pray) ja kolmas tahtoi antautua meren hellään syleilyyn (love).  Jokainen tunsi piston
sydämessään, sillä toiveita ei voinut toteuttaa paikallaan seisten. Niinpä oli lähdettävä
matkaan.

Noita-akka lupautui summasta suunnattomasta katsomaan kristallipallostaan paikan, jossa toiveet toteutuvat. Kristallipallo näytti monien riisipeltojen maan, jossa hiekka oli
vitivalkoista, aurinko paistoi zeniitistään, patsaatkin olivat kukilla koristellut ja
vesi kirkkaan turkoosia.
Paratiisiovi
 

Paratiisiriisi (Kuvan otti Ester)

Lisää paratiisiriisiä (Kuvan otti Ester)

Paratiisin patsasmies

Paratiisin asukkeja
Paratiisi


Prinsessa Nautiskelija matkasi läpi kuuden valtakunnan pää pyörällä nauttien valtakuntien etevimpien gourmetkokkien hengentuotoksista, ja antoi itsensä värikkäiden makujen vietäväksi.

Prinsessa Nautiskelija

Prinsessa Etsijä matkasi maiden ja mantujen halki sydän avoinna, sulkien kokemuksia ja rakkautta syvälle sisimpäänsä.

Prinsessa Etsijä



Prinsessa Rakastaja matkasi ohi seitsemän valtakunnan rajapyykin ratsastamaan
hurjapäisillä kuohuilla tuntien samalla loimuavaa poltetta rinnassaan (tsihihi, nyt teki
kielikuvat tepposet :D. Oikeassa elämässä tämä prinsessa rakastui palavasti meren voimaan.).


Prinsessa Rakastaja

Kaikkia näitä kokemuksia rikkaampina he (kolme kuvankaunista prinsessaa) elivät elämänsä
onnellisina loppuun asti.



Tähän satuun  lopetamme aikamme Balilla.



Bali over and out <3



<3 M&N&E